Yhteystiedot

Juha Laukkanen
Puh/Tel +358 41 708 5055 laukkanensytkyt@gmail.com

Munteatteri



Kirjeseikkailu

suomensota.jpgSuomen sota 1808-09

Tapahtumat alkavat vuodesta 1808, kun venäläiset sotilaat ovat Kuopiossa. Henrik kuuntelee ikkunan takana marssia. Henrik päättää kirjoittaa sulkakynällä siskolleen Porvooseen venäläisistä sotilaista. Seuraamme myös kirjeen matkaa veneellä ja ratsain Kuopiosta. Nukkenäytelmämme päättyy toukokuuhun 1809. Porvoon valtiopäivillä on tanssijaiset, joissa Mari piikana ja ikkunan takana seuraa tanssiaisia.

Produktio kertoo miten ihmiset ja luonto kokevat sodan. Samalla ajankuvausta postilaitoksesta, musiikista.

Kesto 20 min, 4-10-vuotiaille

Kantaesitys oli Kuopion museossa 9.9.2008.

 

Sodan runtelema metsä hiljentää lapset
Sanna Ala-Nikula, KalevaPlus, syyskuu 2009

Nukketeatteri Sytkyt valottaa Suomen sotaa luonnon ja eläinten näkökulmasta.

Miten kertoa joukolle ekaluokkalaisia 200 vuotta sitten soditusta sodasta? Nukkenäyttelijä Juha Laukkanen sen tietää, sillä Nukketeatteri Sytkyt on esittänyt Suomen kouluilla ja aina Tukholmassa asti Lasten kirjeseikkailuesityksiä Suomen sodasta.

Kuivasjärven koulun saliin on kerääntynyt ensimmäisen ja toisen luokan oppilaita. Lapset istuvat lattialla ja odottavat. Laukkanen pitää lapsille pienen visailun kysymällä, tietävätkö lapset, mitä vuotta nyt eletään. Yhdessä lasketaan 200 vuotta taaksepäin ja vielä yksi vuosi lisää ja päästään vuoteen 1808. Ensin tarvitaan pieni rumpalipoika tai -tyttö, Laukkanen pyytää. Laukkanen kertoo lapsille, että Suomen sodan aikoihin ei ollut televisiota, ei tietokoneita, vaan oli rumpalipoika, joka kertoi, milloin sota alkaa. Kuivasjärven koulun lapset tietävät, että tuolloin Suomi kuului Ruotsille. Laukkanen kertoo, että myös Venäjä halusi Suomen itselleen. Mitäs siitä tulee, kun sekä Ruotsi että Venäjä halusivat Suomen? Laukkanen kysyy lapsilta. Sota, lapset huutavat. Mitä se sota tarkoittaa? Laukkanen kysyy. Yhden mielestä se tarkoittaa tykillä ampumista, toisen mielestä ylipäänsä veristä hommaa, kolmas näkee singon ja panssarivaunut.

Laukkanen jatkaa tarinaa ja valottaa ilmeikkäästi, miten posti tuolloin kulki ja kuinka hidasta sen kulkeminen oli. Lapset saavat myös kuulla, ettei tuolloin ollut sähköpostia, vaan kirjeitä kirjoitettiin sulkakynällä kirjepaperille. Samalla Laukkanen kertoo lapsille tuolloisesta koululaitoksesta ja siitä, etteivät tytöt saaneet käydä koulua.

Nykyaikaista sodankäyntiä televisiosta katsomaan tottuneita lapsia naurattaa erityisesti kohta, jossa kerrotaan, miten sotien aikatauluista sovittiin etukäteen. Kun Laukkanen liikuttaa sotilaita ja sanoo: Meitä väsyttää, voimmeko mennä jo nukkumaan, lapset hörähtävät nauruun.

Aluksi ajattelin, että aihetta on vaikea lähestyä, mutta sitten keksin, että sitä voi lähestyä luonnon ja eläinten kautta ottamalla mukaan historiallisia faktoja asioista, jotka ovat lapsille tuttuja, Laukkanen kertoo.

Lapset hiljenevät kohtauksessa, jossa postimies kulkee läpi sodan runteleman metsän. Näin on tapahtunut jokaisella koululla, Laukkanen kertoo myöhemmin esityksen jälkeen.

Laukkasen kysyy lapsilta, mitä metsästä puuttuu. Lapset huomaavat heti eläinten puuttuvan metsästä, sen, että metsässä ei näy mitään vihreää eikä kuulu lintujen laulua. Tällaista sota voi tehdä, Laukkanen kertoo lapsille. Sota tekee pahaa ihmisten lisäksi myös luonnolle ja eläimille, Laukkanen selittää.

Näytelmä lähenee loppuaan ja päästään jo Porvoon valtiopäiville ja Venäjän Keisari Aleksanteri I:n kunniaksi järjestettyihin tanssiaisiin. Laukkanen kertoo Haminan rauhasta, johon Suomen sota päättyi ja jonka myötä suomalaiset saivat oikeuden omaan uskontoon, lakeihin ja kieleen.

Esityksestä jää lasten mieleen eri asioista. Viivi Kaikkosen mielestä paras kohta oli tanssiaiset. Hauskinta esityksessä oli se, kun sotilaat päättivät lopettaa sotimisen, koska niitä väsytti, Kasper Rintala kertoo. Severi Määtän mielestä sotilaita esittävät puuhahmot liikkuvat kivasti.

Aikuisenkin mieleen Susanna Kaapun toteuttama visualisointi on onnistunut.


SADUN LUMOA
Nukketeatterissa sotakin voi olla satu
Marjut Vainio, Itä-Savo 14.10.2008

Saduissa kaikki on mahdollista. Yksi iso yhteinen puhallus poistaa auringon piiloon seinän taakse ja aikamatka kahdensadan vuoden päähän luontokeskus Oskarin alakerrassa voi alkaa.

Nukkenäyttelijä Juha Laukkasen esityspöydälle kohoaa punainen talo. Ikkunasta kurkkii Henrik-poika, pahvinukke, joka odottaa venäläissotilaita päivän taisteluista.

"He majoittuivat perheiden luona, Ruotsin vallan aikaa elävä poika kertoo."

Yleisö odottaa sotilaiden saapumista yhtä jännittyneinä kuin Henrik. Pian miehet astelevat marssin tahdissa esiin takaisin kaupunkiin sodittuaan sovitun ajan ruotsalaisten kanssa niityllä.

"Tiedättekö muuten mitä on taistelu?" Laukkanen pysähtyy yhtäkkiä kysymään yleisöltään.

"Silloin painitaan, kuuluu takarivistä.Eli taistellaan, vieruskaveri tarkentaa."

Nukketeatteri Sytkyt pysähtyi eilen Savon kiertueellaan Rantasalmelle ja johdatteli lapset aikamatkalle vuoteen 1808?09, Suomen sodan vuosiin. Syyskuussa ensi-iltansa saanut esitys Kirjeseikkailu kertoo sodasta lapsen näkökulmasta. Kuopiolaispoika Henrik kirjoittaa Porvoossa piikovalle sisarelleen arjestaan, johon kuuluvat myös Suomen herruudesta taistelevat Ruotsin ja Venäjän sotilaat.

Tarinaa kuljettaa eteenpäin kirje, jota kiidätetään eteenpäin vuoroin ratsain ja veneellä. Matkan varrella pysähdytään miettimään paitsi sotaa niin myös jälkiä, joita sota jättää sekä ihmisiin että luontoon.

Verenvuodatukselle ja väkivallalle ei esityksessä ole sijaa. Taistelukohtausta värittää ainoastaan punainen kohdevalo ja esityksen aikana nähdään vain yksi haavoittunut sotilas.

"Minusta väkivallan näyttäminen ei ole välttämätöntä. Kyllä lapset tietävät, mitä raakuuksia sotaan kuuluu", Laukkanen toteaa ja painottaa, ettei hän halua saada yleisössään aikaan myöskään sotaa ihannoivia tunteita.

Ekaluokkalaiset Jenni Jäske ja Samuli Niskanen pitivät näkemästään esityksestä. Sota on kummallekin tuttu asia elokuvista ja heille tulee sodasta mieleen liekit ja aseet.

"Sota ei pelota minua. Suomessa on rauha", Jenni kertoo.

Laukkanen luonnehtii, että esitys on hyvä pohjustus kotona tai koulussa käytävälle keskustelulle sodasta. Hän kertoo historiallisia tosiasioita tapahtumien taustalta, mutta pääpaino kerronnassa on kuitenkin sadulla. Nukketeatteriesitys herättää ja toivottavasti myös aikaansaa keskustelua.

"On tärkeää, että opettajat ja vanhemmat keskustelevat tältä pohjalta."

Rantasalon ekaluokkalaisten kanssa esitystä katsomaan tullut luokanopettaja Lea Häyrinen on jo kaavaillut keskustelua sodasta seuraavalle päivälle. Hän on huomannut, ettei sota ole tuntematon asia oppilaidensa elämässä. Vaikutteet leikkeihin ja esimerkiksi piirustuksiin tulevat useimmiten peleistä ja televisiosta.

"Sota-asioita pitää käsitellä, niihin liittyvät tunteet on hyvä purkaa. Se on tehtävä kuitenkin niin, että lapsen turvallisuuden tunne säilytetään koko ajan," Häyrinen pohtii.

Kirjeseikkailu on valtioneuvoston juhlatoimikunnan tilaama esitys Suomen sodan 1808-09 juhlavuosien kunniaksi. Rantasalmelaisyleisölle esityksen tarjosi valtioneuvoston toimikunta ja Opetushallitus. Luontokeskus Oskari tarjosi esitykselle tilan. Kirjeseikkailu esitetään tiistaina myös Mikkelissä.

 

Älä tule paha sote, Savon Sanomat 11.9.2008, lue lisää (PDF)...

Helsingin Sanomat
Kuopio, 15.9.2008:

On palattu 200 vuotta ajassa taaksepäin. Suomi kuuluu Ruotsille, ja Ruotsi on sodassa Venäjää vastaan.

Lapsiyleisön silmät laajenevat, kun nukketeatteri Sytkyjen Juha Laukkasen ääni johdattaa pienet katsojat tarinan äärelle rumpujen tahdissa.

Kuopion museossa on alkamassa Kirjeseikkailu, nukketeatteriesitys Ruotsin ja Venäjän sodasta 1808-09. Taistelut käydään Suomen herruudesta.

Kantaesitystä on seuraamassa Haapaniemen esikouluryhmä. Alaikäraja näytelmälle on neljä vuotta.

Näytelmässä ollaan punaisten puutalojen Kuopiossa 1800-luvun alussa. Venäläiset sotilaat saapuvat kaupunkiin. Öisin taistellaan pellolla. Kuopiolaisesta Henrik-pojasta se kaikki on jännittävää. Kun Henrik on nähnyt ikkunasta sotilaan, hän kirjoittaa sisarelleen Marille Porvooseen.

Näytelmä etenee verkkaan ja Laukkanen herättelee lapsiyleisöä keskusteluun: "Mikä sota on? Miksi soditaan?"

"Sota on vallanhalua ja tuhoamista. Ja sitä, että koettaa ottaa toiselta pois niiden arvokkuutta", pian kuusivuotias Vilhelmiina Penttilä miettii. Ikätoveri Veeti Pasanen viittilöi. "Se on sitä, että kanuunalla ja pyssyllä ammutaan."

Näytelmä jättää raadollisuuden väliin. Se näyttää haavoittuneen sotilaan ja puuttomaksi palaneen metsän, mutta niin että satua on todellisuutta enemmän.

"Ei tämä mikään lasten Tuntematon sotilas ole. Veri ei lennä", Laukkanen sanoo. "En halunnut, että näytelmässä kukaan kuolee tai edes kaatuu."

Yhtä pääosaa näyttelee luonto. Mitä tapahtuu ympäristölle ja eläimille sodan jaloissa?

"Ne eläimet varmasti kuolee", toteaa Sofia Janhunen.

Lapsiyleisöä vaikea aihe ei ahdista.

"Minusta se oli hieno. Ei mikään pelottava", Jesse Marja arvioi.

Maria Piipposelle aihe oli vähän vieras. "En osaa sanoa sodasta oikein mitään. Onneksi meillä on rauha."

Valtioneuvoston juhlatoimikunnan Sytkyiltä tilaama näytelmä jatkaa seuraavaksi Ouluun. Näytelmän tapahtumat sovitetaan aina esityskaupunkiin. Kahden vuoden aikana Kirjeseikkailu kiertää Suomea ja käy myös Ruotsissa. Lokakuun aikana sitä esitetään ala-asteilla juhlatoimikunnan rahoittamana.

"Toivottavasti näytelmä toimii keskustelun avaajana", Laukkanen miettii. Laukkasella on kokemusta rankoista aiheista teoksissaan. Niissä on käsitelty niin huumeet kuin kuolemakin.

Kantaesityspaikkana Kuopion museo on luonteva. Samaan aikaan esillä on Suomen sodasta savolaisen silmin kertova näyttely, Täss' Savon joukko tappeli.