Kimonoseikkailu

Lempeitä Japanin terveisiä lapsille.

Nukkenayttelija Juha on saanut lahjaksi kimonon Japanista. Joka ilta hän asettaa kauniin vaatteen vaateripustimelle ja kay nukkumaan. Kun kuun valo osuu kimonoon, se alkaa elää ja kertoa pienia tarinoita Japanista. Kimonon sisäpuolelta loytyy vuoristo, ulkopuolelta merensini. . .

Lapset tutustuvat pikkuesineiden, musiikin ja tietysti vanhojen tarinoiden avulla kaukaiseen Japaniin.
Kesto 20 min, 4-8-vuotiaille.

Kantaesitys Lappeenrannassa 15.3. 2011



Helsingin Sanomat / Jussi Tossavainen
Julkaistu 31.3.2011 lehdessä osastolla Kulttuuri

NUKKETEATTERI. Ei arvannut Nukketeatteri Sytkyjen nukkenäyttelijä Juha Laukkanen uusinta Kimonosatuaan suunnitellessaan, minkälaisia terveisiä Japanista ensi-illan aikaan kantautuu.

Sitäkin tärkeämpi tehtävä esitykselle lankeaa: kertoa Japanista lempeästi ja vaihteeksi jotain positiivista viime aikojen kauhukuvien jälkeen. Nykyisessä mediamaailmassa mikään mahti ei säästänyt lapsia traumatisoivilta tuhonäkymiltä.

Laukkasen sadussa ei ole mitään laskelmoivaa. Itse hän kertoikin palan nousseen kurkkuun ensi-illan ollessa ovella ja kauhistunut sadun alkamisrepliikkiä.

Siinä puhutaan Tyynestä- merestä ja sen rauhallisuudesta.

Mutta eskariyleisö näyttää pystyvän keskustelemalla käsittelemään asiaa. Vanhassa japanilaisessa perinteisessä persikkapojasta kertovassa sadussa kohdataan myös vanhuksen kuolema.

Juha Laukkanen pystyy luontevalla läsnäolollaan pitämään pikkuyleisön hyppysissään, ja tarvittaessa ottaa huomioon katsojien kommentit. Vuosien kokemus näkyy.

Nukketeatterin sijaan voisi puhua tarinankerronnasta esineteatterin keinoin.

Hahmot esitetään pelkkinä viuhkoihin maalattuina kasvoina. Viuhkat tietysti sopivat teemaan, sillä Japanissa niiden avulla on kerrottu sanoitta aivan konkreettisiakin viestejä.

Sadun opetus on ikivanha - hyvä antaa vähästäänkin. Ja hyvyys palkitaan aina tavalla tai toisella. Hyvä mieli jää aikuisellekin tästä tunnelmatuokiosta.

Kuva Mikko Nuopponen